Kävin laulamassa hoosiannaa eilen kirkossa. Olihan sekin elämys. Ihan kivalta kuulosti kun kirkkosalin täydeltä ihmiset lauloivat. Itse olen eronnut kirkosta ja en oikein usko Jumalaan siten, kuin kirkko opettaa. Minulla on oma uskoni ja se siitä ja siihen olen tyytyväinen.

Taitaa olla uskonto ensimmäisenä mielessä muutenkin, koska luen kirjaa nimeltä Maalaispapin päiväkirja. Eli kovin uskonnollista elämää taidan viettää tällä hetkellä. Itse kirja kertoo ranskalaisesta maalaispapista, joka pitää itseään kovassa herran nuhteessa ja elää hyvin yksinkertaista ja ankaraa elämää. Kirjasta on tehty elokuvakin ja muistaakseni Gerard Depardeu (kirjoitinkohan oikein nimen) näytteli pappia. Kirja kuitenkin on oikein hyvä ja mielenkiintoinen.

Jostakin syystä uskonto ja kaikki muutkin maailmankatsomukselliset jutut ovat aina kiehtoneet minua. Nuorempana elämäni meni usein noin puolenvuoden sykleissä. Puolivuotta jaksoin lukea Marxia, Engelsiä, Leniniä jne. Sitten kun uutuuden viehätys meni ohi, niin vaihdoin johonkin toiseen. Usein se oli Freud tai Jung tai sitten Raamattu. Tämmöisissä sykleissä elämäni meni ihan viime vuosiin asti. Nyt olen viitisen vuotta kohtuullisen kiihkottomasti suhtautunut elämänkatsomuksellisiin asioihin. Syynä on se, että vihdoinkin löysin elämänkumppanin, jonka kanssa haluan elää maallisen vaellukseni. Kuolemanjälkeisestä ei oikein osaa paljoa sanoa.

Nyt kun ikä alkaa nelosella, niin sitä on ehkä vähän viisastunutkin. Elämään ei enää suhtaudu niin yksioikoisesti ja ehdottomasti. Nuoruuden radikaalisuus on jäänyt oikeastaan kokonaan pois ja tilalle on tullut enemmänkin mukavuuden haluinen ja rauhallisuudesta viihtyvä elämäntapa. Kyllä minä tiesin jo kaksikymmentä vuotta sitten, että kun vanhenen, niin ihminen rauhoittuu. Taitaa olla nyt rauhoittumisen ja viisastumisen aika. Tosin hyvin kriittinen olen edelleen.

Tällaisia miettehiä tänään Tampereella. Täällä on harmaa ja loskainen päivä. Harmi, jos jo satanut lumi sulaa. Ehdin jo herätellä toiveita, että saisi nauttia lumesta ja pakkasesta. Niin minä todella pidän lumesta ja pakkasesta. Paras vuodenaika minusta on syksy. Syksyn kuulaat ja kirkkaat päivät ovat täydellisiä päiviä. Kun vielä on pari astetta pakkasta ja auringon paiste, niin ei ole väliä paremmasta. Samoin parinkymmenen asteen pakkaset ovat kivoja. On todella nautinnollista lähteä kävelylle, kun poskiin saa väriä ja tuntee sen energian, joka ilmassa on. Olen monesti ajatellut muuttamista Lappiin, viihtyisin siellä varmasti. Toisaalta kaupunkilaisena olisin hieman eksyksissä varmasti maaseudulla. Mutta onhan Oulu kuitenkin pohjoisessa, vaikka ei ihan Lappia olekaan. Sinne voisi muuttaa joskus.