Tässä näyte siitä, millaisia olisivat gallupkyselyt, jos ne olisivat keksitty Savossa.
- Hyvvee päevee. Tässä Pasi Kulmakko Savo gallupista soitteloo! Teemmä tutkimusta siitä millasii lehtii kansalaaset lukkoo. Olisiatko nii hövelit, että suottaisitte vastata näähi kysymyksii?
- Noo, eiköhää tua passaa!
- Mitä lehtiä ootta lukenu viimmeissen kahten päevän aikona?
- Noh, luin Savon Sanomii, Seurroo ja Apuva.
- Entä, kuinka tyytyvääne oletta lukemiinne lehtii. Arvoasteikolla Erinommaane, Hyve, Kohtalaane, Huano vai ei kehtoo sannoo?
- Savon Sannomii mie anna arvosana kohtalaane. Seuro pualestaa suapi arvosana ei kehtoo sannoo ja Apu suapi arvosana Huano.
- Entä onkkoha Muaseu´un tulevaasuus tuttu lehti?
- No kyllähä mie sittääki uon lukenna.
- Minkähä arvosanna työ anttasitta tälle lehtelle. Arvoasteikolla Tiiä häntä, O ilmmoja pitelly, Kehtooko sannooka, Suottaapi olla ette kerro tai Paskaakko tuosta.
- Muaseu´un tulevvaasuus suopi ehtottomasti arvosanan O ilmmoja pitelly.
- Entä millasii aikakaasi lehtilöitä teille tulloo tilattunna kottiinna.
- Meitillen tulloo nuo Seuro ja Apu. Mutte mie niitä juurrikkaa lue. Ovatpa vain tuossa takanreenalla sytykkeenä.
- Ihan näin loppuu kyselen vielä mittäähä koera mahtoo sannoo, ku se häntä katkastoo.
- Suottaapi koera sannoo, että Sviddu nääs.
Frank Pappa: - Kosketelkaa toisianne -
torstai, 6. joulukuu 2007
Jos gallupit olisi keksitty Savossa!
torstai, 6. joulukuu 2007
Itsenäisyyspäivän mietteitä!
Jeps, tänään on itsenäisyyspäivä. Ihan kiva, onhan tänään vapaata työstä ja muustakin. Ensisijaisesti ajattelen itsenäisyyspäivää lomapäivänä. On se kai sen arvoinen, että töistä voi pitää lomaa päivän kunniaksi.
Mitä muuta itsenäisyyspäivä minulle merkitsee? Rehellisesti sanottuna en ole koskaan miettinyt sitä kovin syvällisesti. Kouluikäisenä se merkitsi kokoontumista koulun juhlasaliin ja siniristilippumme veisaamista. Ilkikurisia kun silloin olimme, niin käänsimme laulun sanat siten, että lauloimme siniristilippumme sijasta hakaristilippumme. Siltähän tuo koulumaailma seitsemänkymmentäluvulla vähän vaikutti.
Itsenäisyyspäivän tarkoitus minulle on vähän vaikea määritellä. Lehdistä sai taas tänään lukea niitä latteuksia, joilla ihmiset itsenäisyyspäivän tarkoituksen määrittelivät. Yksi asia mikä minulle tulee mieleen on vapaus, sekä fyysisen ja henkisen liikkumatilan suhteen. No latteus kai tämäkin, eikä taida erota muiden ihmiset omista määritelmistään.
Nykyään varmasti ajatellaan, että itsenäisyys on itsestäänselvyys. Asioiden ei välttämättä tarvitsisi olla niin hyvin kuin Suomessa tällä hetkellä on. Itsestäänselvyys itsenäisyys ei kuitenkaan ole. Kuitenkin kaiken ansion Suomen itsenäisyydestä antaminen sotaveteraaneille on melko yksioikoista. Ehkäpä Neuvostoliitto olisi voinut valloittaa Suomen kokonaan, jos olisi halunnut. Sen sijaan se tyytyi osaan Karjalasta ja Petsamosta. Kuitenkaan ei ole aivan turhaa ollut sodankäyntikään. Jos meitin isosät eivät olisi pannut hanttiin, niin oltaisiin ehkä menetetty Suomi kokonaan Neuvostoliitolle. Siitä kiitos. Mutta eikös jokainen valtio laita hanttiin, jos sinne hyökätään.
No tästä tulee taas tällaista tajunnanvirtaa, jos ei saa paljoakaan irti. Taitaa olla syytä lopettaa. Kuitenkin loppuun voisi sanoa, että ihan kiva Suomessa on asua. Mellä on liikakin yltäkylläisyyttä. Toivottavasti olemme ensi vuonna anteliaampia, niin voitaisiin jakaa jotain omastamme niille, jotka nyt kärsivät maailman epäkohdista ja saisivat apua, turvaa ja hyvin vointia.
Frank Papan viisasta ohjetta noudattaen toivotan suomalaisille.
- Kosketelkaa toisianne -
Mitä muuta itsenäisyyspäivä minulle merkitsee? Rehellisesti sanottuna en ole koskaan miettinyt sitä kovin syvällisesti. Kouluikäisenä se merkitsi kokoontumista koulun juhlasaliin ja siniristilippumme veisaamista. Ilkikurisia kun silloin olimme, niin käänsimme laulun sanat siten, että lauloimme siniristilippumme sijasta hakaristilippumme. Siltähän tuo koulumaailma seitsemänkymmentäluvulla vähän vaikutti.
Itsenäisyyspäivän tarkoitus minulle on vähän vaikea määritellä. Lehdistä sai taas tänään lukea niitä latteuksia, joilla ihmiset itsenäisyyspäivän tarkoituksen määrittelivät. Yksi asia mikä minulle tulee mieleen on vapaus, sekä fyysisen ja henkisen liikkumatilan suhteen. No latteus kai tämäkin, eikä taida erota muiden ihmiset omista määritelmistään.
Nykyään varmasti ajatellaan, että itsenäisyys on itsestäänselvyys. Asioiden ei välttämättä tarvitsisi olla niin hyvin kuin Suomessa tällä hetkellä on. Itsestäänselvyys itsenäisyys ei kuitenkaan ole. Kuitenkin kaiken ansion Suomen itsenäisyydestä antaminen sotaveteraaneille on melko yksioikoista. Ehkäpä Neuvostoliitto olisi voinut valloittaa Suomen kokonaan, jos olisi halunnut. Sen sijaan se tyytyi osaan Karjalasta ja Petsamosta. Kuitenkaan ei ole aivan turhaa ollut sodankäyntikään. Jos meitin isosät eivät olisi pannut hanttiin, niin oltaisiin ehkä menetetty Suomi kokonaan Neuvostoliitolle. Siitä kiitos. Mutta eikös jokainen valtio laita hanttiin, jos sinne hyökätään.
No tästä tulee taas tällaista tajunnanvirtaa, jos ei saa paljoakaan irti. Taitaa olla syytä lopettaa. Kuitenkin loppuun voisi sanoa, että ihan kiva Suomessa on asua. Mellä on liikakin yltäkylläisyyttä. Toivottavasti olemme ensi vuonna anteliaampia, niin voitaisiin jakaa jotain omastamme niille, jotka nyt kärsivät maailman epäkohdista ja saisivat apua, turvaa ja hyvin vointia.
Frank Papan viisasta ohjetta noudattaen toivotan suomalaisille.
- Kosketelkaa toisianne -
keskiviikko, 5. joulukuu 2007
Lyhyitä päivän aiheista!
Minkähänlainen demokratia Venäjälle muodostuu? Nyt Venäjällä on yksinvalta tai ehkä harvainvalta. Putin on hallitsijana isossa maassa, jolla ei edes historiasta ole kokemusta demokratiasta. Venäjän poliitikot tekee asiat taas niin kuin parhaakseen näkee ja ryssivät kaiken, tuttuun venäläiseen tapaansa. Eilen tuli myös Presidentti Halosen arvio Venäjän vaaleista. Olisi voinut hieman kriittisemmin suhtautua Putinin vaalimenestykseen. Mutta Tarja taitaa olla rähmällään niin kaveruksiin Gerhard Schröderiin kuin Putiniinkin päin.
Ruotsissa taidettiin eilen saada valmiiksi jonkinlainen puolustuspoliittinen selvitys. Meni uutiset eilen vähän nopeasti silmien edestä, mutta jonkinlainen muistijälki taisi jäädä kuitenkin aivojen syövereihin. Ruotsalaista asiantuntijaa haastateltiin ja hän haukkui selonteon roskapaperiksi. Selvitystyön tulos oli, että Ruotsissa ei ole sodan uhkaa lähitulevaisuudessa. Olihan tuo ihan hyvä, että selvitys tehtiin. Ruotsalainen kansankoti, ei turhia murehdi. Hyvä niin. Murehditaan sitten, kun siihen on aihetta. Ruotsissa ei juurikaan keskustella NATOon liittymisestä. Suomessa se on lähes päivittäinen uutisoinnin aihe. Miksi? Näin itsenäisyyspäivän ja Suomen juhlavuoden alla TV ja lehdet suoltaa sotamuistoja. Onko millään maalla näin pitkä kansallinen muisti hävitystä sodasta ja onko se näin merkittävä asia.
Tampereella on edelleen lunta ja pari astetta pakkasta. Taitaa säätiedotuksen mukaan lauhtua taas. Toivottavasti jo satanut lumi ei sula. Tampereella on jo aika kivasti lunta.
Ruotsissa taidettiin eilen saada valmiiksi jonkinlainen puolustuspoliittinen selvitys. Meni uutiset eilen vähän nopeasti silmien edestä, mutta jonkinlainen muistijälki taisi jäädä kuitenkin aivojen syövereihin. Ruotsalaista asiantuntijaa haastateltiin ja hän haukkui selonteon roskapaperiksi. Selvitystyön tulos oli, että Ruotsissa ei ole sodan uhkaa lähitulevaisuudessa. Olihan tuo ihan hyvä, että selvitys tehtiin. Ruotsalainen kansankoti, ei turhia murehdi. Hyvä niin. Murehditaan sitten, kun siihen on aihetta. Ruotsissa ei juurikaan keskustella NATOon liittymisestä. Suomessa se on lähes päivittäinen uutisoinnin aihe. Miksi? Näin itsenäisyyspäivän ja Suomen juhlavuoden alla TV ja lehdet suoltaa sotamuistoja. Onko millään maalla näin pitkä kansallinen muisti hävitystä sodasta ja onko se näin merkittävä asia.
Tampereella on edelleen lunta ja pari astetta pakkasta. Taitaa säätiedotuksen mukaan lauhtua taas. Toivottavasti jo satanut lumi ei sula. Tampereella on jo aika kivasti lunta.
maanantai, 3. joulukuu 2007
Hoosiannaa!
Kävin laulamassa hoosiannaa eilen kirkossa. Olihan sekin elämys. Ihan kivalta kuulosti kun kirkkosalin täydeltä ihmiset lauloivat. Itse olen eronnut kirkosta ja en oikein usko Jumalaan siten, kuin kirkko opettaa. Minulla on oma uskoni ja se siitä ja siihen olen tyytyväinen.
Taitaa olla uskonto ensimmäisenä mielessä muutenkin, koska luen kirjaa nimeltä Maalaispapin päiväkirja. Eli kovin uskonnollista elämää taidan viettää tällä hetkellä. Itse kirja kertoo ranskalaisesta maalaispapista, joka pitää itseään kovassa herran nuhteessa ja elää hyvin yksinkertaista ja ankaraa elämää. Kirjasta on tehty elokuvakin ja muistaakseni Gerard Depardeu (kirjoitinkohan oikein nimen) näytteli pappia. Kirja kuitenkin on oikein hyvä ja mielenkiintoinen.
Jostakin syystä uskonto ja kaikki muutkin maailmankatsomukselliset jutut ovat aina kiehtoneet minua. Nuorempana elämäni meni usein noin puolenvuoden sykleissä. Puolivuotta jaksoin lukea Marxia, Engelsiä, Leniniä jne. Sitten kun uutuuden viehätys meni ohi, niin vaihdoin johonkin toiseen. Usein se oli Freud tai Jung tai sitten Raamattu. Tämmöisissä sykleissä elämäni meni ihan viime vuosiin asti. Nyt olen viitisen vuotta kohtuullisen kiihkottomasti suhtautunut elämänkatsomuksellisiin asioihin. Syynä on se, että vihdoinkin löysin elämänkumppanin, jonka kanssa haluan elää maallisen vaellukseni. Kuolemanjälkeisestä ei oikein osaa paljoa sanoa.
Nyt kun ikä alkaa nelosella, niin sitä on ehkä vähän viisastunutkin. Elämään ei enää suhtaudu niin yksioikoisesti ja ehdottomasti. Nuoruuden radikaalisuus on jäänyt oikeastaan kokonaan pois ja tilalle on tullut enemmänkin mukavuuden haluinen ja rauhallisuudesta viihtyvä elämäntapa. Kyllä minä tiesin jo kaksikymmentä vuotta sitten, että kun vanhenen, niin ihminen rauhoittuu. Taitaa olla nyt rauhoittumisen ja viisastumisen aika. Tosin hyvin kriittinen olen edelleen.
Tällaisia miettehiä tänään Tampereella. Täällä on harmaa ja loskainen päivä. Harmi, jos jo satanut lumi sulaa. Ehdin jo herätellä toiveita, että saisi nauttia lumesta ja pakkasesta. Niin minä todella pidän lumesta ja pakkasesta. Paras vuodenaika minusta on syksy. Syksyn kuulaat ja kirkkaat päivät ovat täydellisiä päiviä. Kun vielä on pari astetta pakkasta ja auringon paiste, niin ei ole väliä paremmasta. Samoin parinkymmenen asteen pakkaset ovat kivoja. On todella nautinnollista lähteä kävelylle, kun poskiin saa väriä ja tuntee sen energian, joka ilmassa on. Olen monesti ajatellut muuttamista Lappiin, viihtyisin siellä varmasti. Toisaalta kaupunkilaisena olisin hieman eksyksissä varmasti maaseudulla. Mutta onhan Oulu kuitenkin pohjoisessa, vaikka ei ihan Lappia olekaan. Sinne voisi muuttaa joskus.
Taitaa olla uskonto ensimmäisenä mielessä muutenkin, koska luen kirjaa nimeltä Maalaispapin päiväkirja. Eli kovin uskonnollista elämää taidan viettää tällä hetkellä. Itse kirja kertoo ranskalaisesta maalaispapista, joka pitää itseään kovassa herran nuhteessa ja elää hyvin yksinkertaista ja ankaraa elämää. Kirjasta on tehty elokuvakin ja muistaakseni Gerard Depardeu (kirjoitinkohan oikein nimen) näytteli pappia. Kirja kuitenkin on oikein hyvä ja mielenkiintoinen.
Jostakin syystä uskonto ja kaikki muutkin maailmankatsomukselliset jutut ovat aina kiehtoneet minua. Nuorempana elämäni meni usein noin puolenvuoden sykleissä. Puolivuotta jaksoin lukea Marxia, Engelsiä, Leniniä jne. Sitten kun uutuuden viehätys meni ohi, niin vaihdoin johonkin toiseen. Usein se oli Freud tai Jung tai sitten Raamattu. Tämmöisissä sykleissä elämäni meni ihan viime vuosiin asti. Nyt olen viitisen vuotta kohtuullisen kiihkottomasti suhtautunut elämänkatsomuksellisiin asioihin. Syynä on se, että vihdoinkin löysin elämänkumppanin, jonka kanssa haluan elää maallisen vaellukseni. Kuolemanjälkeisestä ei oikein osaa paljoa sanoa.
Nyt kun ikä alkaa nelosella, niin sitä on ehkä vähän viisastunutkin. Elämään ei enää suhtaudu niin yksioikoisesti ja ehdottomasti. Nuoruuden radikaalisuus on jäänyt oikeastaan kokonaan pois ja tilalle on tullut enemmänkin mukavuuden haluinen ja rauhallisuudesta viihtyvä elämäntapa. Kyllä minä tiesin jo kaksikymmentä vuotta sitten, että kun vanhenen, niin ihminen rauhoittuu. Taitaa olla nyt rauhoittumisen ja viisastumisen aika. Tosin hyvin kriittinen olen edelleen.
Tällaisia miettehiä tänään Tampereella. Täällä on harmaa ja loskainen päivä. Harmi, jos jo satanut lumi sulaa. Ehdin jo herätellä toiveita, että saisi nauttia lumesta ja pakkasesta. Niin minä todella pidän lumesta ja pakkasesta. Paras vuodenaika minusta on syksy. Syksyn kuulaat ja kirkkaat päivät ovat täydellisiä päiviä. Kun vielä on pari astetta pakkasta ja auringon paiste, niin ei ole väliä paremmasta. Samoin parinkymmenen asteen pakkaset ovat kivoja. On todella nautinnollista lähteä kävelylle, kun poskiin saa väriä ja tuntee sen energian, joka ilmassa on. Olen monesti ajatellut muuttamista Lappiin, viihtyisin siellä varmasti. Toisaalta kaupunkilaisena olisin hieman eksyksissä varmasti maaseudulla. Mutta onhan Oulu kuitenkin pohjoisessa, vaikka ei ihan Lappia olekaan. Sinne voisi muuttaa joskus.
